Menneitä muistellessa

En keksi mitään järkevää tekemistä loppuillalle, joten miksen nyt kirjottaisi taas jotain kunnon stooria tänne. :D Ajattelin kirjottaa lähinnä omaa kehittymistäni ratsastajana, ja Demon kanssa, nyt kun ruuna on mulle tulossa ylläpitoonkin. Rasittaa ihan hirveesti kun oon täällä Levillä nyt viettämässä hiihtolomaa, koska a) olis loistavaa aikaa viettää tallilla ja kavereiden kaa aikaa ja b) en nyt saa olla ensimmäisiä päiviä demon kanssa kun se mulle tulee ylläpitoon. Mutta alotetaan tää turhanpäivänen jaarittelu menneistä..

Muistan varsin hyvin kun tulin Aukun  kanssa ekaa kertaa Hepomäkeen. Talli vaikutti jotenkin hirveen sokkeloiselta, ja ajattelin että miten ihmeessä joku osaa suunnistaa täällä.. No sitten laitoin sähköpostia tallin omistajalle, että olisko siellä kesäksi vapaita paikkoja (olin tuolloin vielä ottamassa kesän ajaksi ylläpitohevosta). No ei ollut, mutta mulle annettiin erään ihmisen numero, joka antaisi hevostaan ylläpitoon. Pistin sitten heti sinne päin viestiä, ajattelin että kyseessä voisi olla joku huippu kisaluokan hevonen tai joku ihana, siro lämminverinen.. :D No sitten kyseinen ihminen, Johanna, laittoi takaisin viestiä että olisi antamassa puoliylläpitoon hevostaan. Kyseessä olikin 20-vuotias, musta hevonen, jolla pystyi tekemään melkein mitä vain (koulu, maasto, esteet, kaikki). Olin ehdottomasti sitä mieltä, etten menisi edes kokeilemaan kyseistä Demoksi kutsuttua vanhusta, olin kuitenkin juuri menettänyt lyhytaikaisen vanhan vuokrahevoseni joka kuoli ähkyyn. Jostain syystä sain kuitenkin järkättyä päivän jolloin saisin mennä hevosta kokeilemaan, sovittiin päiväksi sunnuntai 3. huhtikuuta 2011. Aukku tai Bobi eivät olleet sillon tulossa tallille, joten menin sitten sinne yksikseni. :) Sain hakea Demon tarhasta, Johanna kertoi vähän ruunasta ylipäätään ja näytti missä varusteet ym. on. 
Kun olin Demon kokeillut ratsastamalla, olin edelleen sitä mieltä että hevonen ei todellakaan ole se "mulle sopiva", enkä todellakaan ottaisi kyseistä hevosta puoliylläpitoon.


No mutta, aloinkin sitten jostain syystä vuokraamaan Demoa kerran viikkoon, ja alkuun kaikki sujui kuin tanssi. Pian kuitenkin ruunalle tuli jalkavaiva, joten piti ottaa ihan rennosti ja vaan kävellä aika pitkään. Sen parantuessa tuli heti toinenkin jalkavaiva, ja aika pitkän aikaa piti mennä ihan kävelylinjalla, minkä takia olin tosi harmissani. Parasta oli kuitenkin puuhailla Demon kanssa ylipäätään! Kun ruoho alkoi kasvaa, suureksi ongelmaksi tuli se ettei Demo nähny mitään muuta kuin vihreää ja ryntäsi jokaiselle ruohotupulle mua perässä raahaten. Olin aina tosi vihanen ruunalle, ja ajattelin jopa jossain vaiheessa lopettaa hevosen vuokraamisen kokonaan. En kuitenkaan yleensä ole ollut sitä luovuttaja tyyppiä, joten päätin jatkaa sitkeästi. Demo juoksi ylitseni monta kertaa kesän alussa, ennen kuin se oppi vähän kunnioittamaan vuokraajaansa. Lopulta rupesin pitämään ruunasta tosi paljon, siitä tuli enemmän kuin pelkkä vuokrahevonen. Meille syntyi ainakin pieni side ympärille, enkä enää todellakaan, missään nimessä halunnut hevosesta luopua nyt kun siitä sain pitää kiinni. 

Ruvettiin myös käymään pikkuhiljaa Aukun ja Bobin kanssa Nitan tunneilla. Se oli oikeesti sellasta aikaa, jota en koskaan halua unohtaa! Kesällä ehittiin kokeen tosi paljon, varsinkin tunneista mieleen jäi se kun hyppäsin ehkä just ja just 80cm okserin, joka tuntui tosi hurjalta silloin.. Ja ensimmäinen maastoreissumme Aukun ja Sylvin kanssa on unohtumaton, kun hevoset lähtivät täysin käsistämme.. :D Koettiin Demon kanssa paljon kesän aikana, ja toivoin ettei se loppuis ikinä. Mutta sitten ruuna lähtikin laitumelle kauemmaksi, ja siihen jäi meidän loppukesän suunnitelmat. Aluksi Demon piti olla siellä vaan kuukausi, mutta aika venyi lopulta kolmeen kuukauteen. Olin tosi harmissani, vuoden paras vuodenaika meni melkein hukkaan.. No, jatkettiin sitten normaalisti treenausta ja syksyä kohden selvisi, että Nita on lähdössä Saksaan. Otettiin vielä pari tuntia ennen sitä, mieleen jäi niistä enemmän se, kun päästiin hyppään 110cm! Oli aivan upee fiilis tunnin jälkeen, vaikka ensin kiellettiinkin ja meinasin lentää.. Noo no can do. 





 Meillä oli suunnitelmat mennä syksyllä kisoihinkin, mutta ei oikein onnistunut.. Sain kuitenkin Johannalta luvan keväällä käydä kisoissa kokeilemassa, jos vaan haluaisin. Syksy tuli ja meni aika nopeesti, ja Bobi lopetti jossain vaiheessa Talsin vuokrauksen. Jäätiin siis Aukun kanssa kaksin.. Nita kävi onneksi pari kertaa Suomessa ja saatiin ottaa tunteja, jotka onnistu ja ei onnistunu niin hyvin. Koettiin Demon kanssa paljon kaikkee, lähinnä kaikkee tosi mukavaa ja jännittävää. ;) Talven tullessa sitten hyppelyt jäi paljon vähemmälle, kenttäkään ei ollut niin hyvässä kunnossa. Vuoden vaihteessa rupesin tosissani miettimään, voisinko kysyä Demoa puoliylläpitoon, olisihan kiva kuitenkin vähän tehdä enemmän ruunan kanssa kun nyt kunnon side oli jo syntynyt. Ja sitten, jostain kumman syystä, ruuna tulikin mulle ylläpitoon. Aluks vanhemmat vastusti juttua ja harkisti vielä edes puoliylläpitoa, mutta kokemuksella voin sanoa että Johannalle on vaikea sanoa "ei". :DD Tällästä, nyt nokka kohti tulevaa! En kertonut tekstissä puoliakaan siitä, mitä olisin halunnut, mutten halunnut tästä mitään elämänkertomusta tehdä.. Jees, vihdoin kunnon postaus! Ei mitää, taidan mennä nukkumaan, moro :)